torstaina 10. joulukuuta 2009

2010

Tavoitteita ja suunnitelmia, tiedä sitten mitkä seuraavista saadaan toteutettua. Vuoden tavoitteena tosin olla aktiivisempi kisaaja molempien lajien suhteen!
  • FI TVA alkuvuodesta, tätä on nyt sen verran pitkään haettu että nyt se toteutetaankin.
  • SM- ja Uudenmaan PM-kisoihin osallistuminen.
  • Viron reissu tavoitteena EST TVA? Tämä tosin vielä ihan suunnitteluasteella, olisi tosi kiva saada porukka kasaan ja lähteä mukavassa seurassa katselemaan menoa siellä. Otettava selvää myös Ruotsin tokokoesäännöistä ja liikkeistä.
  • Agilityssa nousu kolmosiin loppuvuodesta, kunhan ensin keväällä saadaan treenattua mahdolliset ongelmat kuntoon. Kesällä aloitellaan sitten taas kisaaminen.
  • Luonne- tai MH-testi, tai miksei vaikka molempia ja ihan puhtaasta mielenkiinnosta nämä.
  • Terve ja hyvinvoiva koira tietenkin - mitä muuta sitä harrastuskaverilta toivoakaan?
Lyhyesti ja ytimekkäästi meidän tuleva vuosi on melkolailla täynnä tavoitteita, toki unelmissa olisi vielä valmennusrenkaaseenkin hakeminen, katsellen ja ihmetellen!

keskiviikkona 9. joulukuuta 2009

Tokoa pitkästä aikaa

Ja ekaa kertaa varmaan kuukauteen sain kunnon treenin aikaseksi, mut sehän kannatti ! Rem teki ihan loistavalla ilmeellä ja temmolla, oli tosi kiva työstää sitä. Ihan alkajaisiks tuntui jätkällä olevan sen verran virtaa, että reviteltiin siinä aikamme ja Rem treenaili puskankiertoa ihan itsekseenkin. Noh pistin koiran maahan ja rakensin ruudun valmiiksi, mikä vissiin tais olla virhe kun siitähän sen kierrokset vasta tappiin nousikin.

Seuraamisella kuitenkin aloitettiin ja tämä oli muuten yllättävän hyvää koko pitkän pätkän. Odottelin saavani puuttua törkeään edistämiseen, mutta paikka pysyi tosi hyvin, vaikka seurautinkin ajoittain ruutua kohden. Tehtiin kaikki nopeudet, askeleet ja paikallaankäännökset, nämä hyvät.
Ruutua palkaksi megaupeesta seuruusta, ja sehän ampui tasan keskelle! Vitsit että mä oon tyytyväinen tähän, sikahienot ruudut.
Luoksetuloja tehtiin pelkästään suorana, eka hidas, mut seuraavat jo paljon parempia. Kokeilin palkata heti kun kiepsahtaa sivulle sen sijaan, että annan tulla suoraan kiinni patukkaan ja viedä sen mennessään - toimi yllättävän hyvin. Veikkaisin kuitenkin johtuvan siitä, että se antoi koiralle selkeän toimintamallin ko. tilanteeseen joka osaltaan selkeyttää sitä, tiedä sitten.
Kaukot iskettiin tähän väliin, sarja s-m-s-i-s-m, matka reilu 15m eikä koira liikkunut senttiäkään mihinkään suuntaan, vaihdot tosin voisivat olla terävämmät, mutta eiköhän se tule sitten varmuuden myötä.
Tasamaanouto tehtiin vimppana, tyhmänä ohjatun kapulalla kun en jaksanut hakea sisältä normia, ekalla heitolla irtoaa laippa, mut tuo noutaa silti ihan into pinkeenä. Seuraavaa ei oikein löytänyt niin autoin käsimerkeillä, tämäkin ok.

Oon tosi tyytyväinen treeniin ja etenkin tuohon koiraan. Munkin treeni-into alkaa palailla koeviikon jälkeen, varsinkin kun tietää että joululomaan on matkaa enää reilu viikon verran. Ainoa harmitus on se, että faija vei mun kamerani mennessään Thaimaahan, jossa herra viipyilee 3kk. Noh, helmikuun 17. se autuus odottaa muakin 2. ja ½ viikon verran, ye!

keskiviikkona 25. marraskuuta 2009

Laiskuutta

Blogin päivittämisessä nimittäin. Koeviikko painaa päälle, motivaatio nolla ja ulkona on harmaata ja märkää. Inhottavaa. Treenailtu on tosi satunnaisesti, toissasunnuntaina oltiin kentällä ja tehtiin ihan ok treenit. Ei muuta kun harmautta ja ankeutta. Eiköhän tämä tästä, talvea odotellessa.

perjantaina 6. marraskuuta 2009

Treenejä

On treenattu, oon vaan ollut lukion suhteen niin jäljessä tuon sairastamiseni kanssa, että päivittäminen on jäänyt. Yks päivä sain siskon fotoilemaankin tuohon takapihalle niin olis maanantain treenistä matskua tulossa. Mä en ihan tarkalleen muista mitä kaikkea on tehty, mut yritän parhaani mukaan muistella, vaikka aika kultakala olenkin.

Ruutuja ainakin on tehty hyvällä tuloksella! Oon välillä pitänyt lätkää ruudussa, mut Är ei aina noteeraa sitä sieltä takareunasta vaan hakee suoraan keskelle. Mä olen palkannut tästäkin kun eihän siinä mitään väärää ole, eli eiköhän tässä voi ihan tyytyväinen olla.
Seuraamista on tottakai tehty, ja pahin edistäminenkin on saatu aisoihin. Onhan se edelleen vähän turhan edessä, mutta sen kanssa on nyt tapeltu aina niin olkoon, mut sen kanssa pitää vaan olla tarkkana ettei pääse yhtään liukumaan liian eteen,
Idaria osissa, kaikki palaset ihan ok, ei huomauttamista.
Luoksetuloja puskankierroilla, stopeista maahanmenokin melko jees, vois olla nopeampi mut mä olen kyllä ihan tyytyväinen tuohonkin.
Kaukojen vaihtoja on vahvisteltu lyhyeltä matkalta, ne ok. Pidemmältä en oo vielä tehnyt, mut vauhtitreenejä sitänee ajoittain myös ottaa. Perusok.

Muuten meille ei kuulukkaan kummosempia, paitsi että Remu on ihan innoissaan lumesta, siitä jos jostain se pitää ihan älyttömästi. Eilenkin pari kaveria innostui viskomaan tuolle lumipalloja, joiden perässä se sitten kaahaili, hulluilla on halvat huvit - enjoy the winter!

keskiviikkona 28. lokakuuta 2009

Hiljaiseloa

Niin treenien kuin kaiken muunkin älyllisen toiminnan kannalta. Kävin eilen lääkärissä selvittämässä, että mikä vaivaa kun nostin kuumeen kolmannen kerran reilu kuukauden sisään ja sieltä se tuli: akuutti keuhkoputkientulehdus, antibiootit, yskän- ja nuhalääkkeet + sairaslomaa viikon loppuun. Sinne meni mm. historian uusinta ja kaikki muukin tähdellinen. Lienee siis myös sanomattakin selvää, etten ole treenien eteen pistänyt tikkuakaan ristiin, eikä nyt edes huvita kun vuoden kisat on täynnä. Ei päästy vuoden tavoitteeseen, huoh.

Noh, kunhan tästä parannutaan niin pidetään liikkeitä yllä, ruksaillaan kalenteriin alkuvuoden kokeet ja jos niissä onnistutaan niin ihmetellään että mitäs loppuvuodella tehtäiskään, alustavissa suunnitelmissa mm. Viron reissu, valmennusrenkaaseen hakeminen ja agilityn saralla kolmosiin nouseminen. Kaikenlaista jännää siis luvassa. Mä kuitenkin hipsin tästä lepäilemään, postauksen idea oli ilmoittaa, että elossa ollaan.

sunnuntaina 18. lokakuuta 2009

Lunta ja märät treenit kentällä

Jep, mut herätettiin raa'asti yheksältä kattomaan kun sataa lunta, ei hirveästi jaksanut innostaa kuuden tunnin yöunien jälkeen. No se satanut lumi on kutakuinkin jo sulanut eli se siitä ilosta, sen satamisen kunniaksi iskin kuvan viime talvelta tähän postaukseen, yhden vaan kun blogger ei jostain syystä suostu lataamaan noita muita. Hyvää syyslomaa vaan täällä lumisateessa, jesjes. Sitten itse treeneihin, me oltiin ainoa koirakko Hannan ryhmässä niin saatiinkin vähän yksityiskohtaisempaa ohjausta.

Ruuduilla aloitettiin ja hetsasin Remua aika rohkeasti patukalla, haki vihjesanasta ruudun ja merkin hyvin, mutta silti sinkosi johonkin ruudun ja merkin välimaastoon eikä ollut yhtään mukana. Oltiin molemmat aikalailla monttu auki; mitä ihmettä tämä nyt on! Oli muutenkin alussa tosi paljon toisen ryhmän suuntaan, liekö siellä sitten juoksujaan aloitteleva narttu, nomut anyway. Pienen kontaktitreenisession jälkeen jatkettiin ja saatiin onnistuneita, joskin takareunaan sijoittuvia ruutuja. Tehtiin viimeinen vielä lelulle siten, että Hanna piti koirasta kiinni ja mä vein patukan oikein liioitellusti ruutuun. Nameilla merkille ja siitä lähetys, tämä tosi hyvä! Jätettiin onnistuneeseen kun saatiin koira tekemiseen mukaan.
Ohjattuun siirryttiin seuraavaksi kun se on kuitenkin liike mistä tuo tykkää ja mikä on sille aina ollut helppo. Haettiin oikeaa, paitsi että Remu teki megamakeen merkin ja haki keskimmäisen kun ei nähnyt kauempana olevaa oikeaa. Noh heti perään uusi ja nyt löytyi pienen lisäohjeistamisen jälkeen oikeakin, tämä iskunoutona. Sitten kokonaisena ja saatiinkin tästä tosi hieno.
Seuraamiseen siirryttiin kun tuntui, ettei mikään oikein onnistu ja tehtiin sitten pitkä kaavio muutamilla jäävillä liikkeillä ja luoksetulolla höystettynä. Lievään edistämiseen en puuttunut kun nyt kuitenkin keskittyi ja piti kontaktin hyvin. Käännökset oli tosi upeita, niihin oon nyt kyllä tyytyväinen! Nopeudenvaihdokset, askeleet ja paikallaankäännökset myös hyviä, ei huomauttamista.

Sit toivotaankin että me mahdutaan noihin kisoihin, koska ne on viimeiset mihin tänävuonna pääsen eli viimeiset mahdollisuudet päästä vuoden tavoitteeseen; FI TVA. Jännityksellä odottelen vastauksia.

maanantaina 12. lokakuuta 2009

Eiliset rivitottikset

Taino rivi ja rivi, jutellaan, pohditaan ja katsotaan toistemme liikkeitä sekä neuvotaan ja ohjataan jatkoon, mä pidän tästä, varsinkin kun vrt. yleiseen rivitottismenetelmään. Tällä kertaa kisaavien tokoryhmässä oli meidän lisäksi vain Tumba omistajineen sekä ryhmänvetäjä Hanna. Itse treeneistä sen verran, että käytiin Heidin kanssa viskomassa Remulle vähän palloa läheisellä pellolla ennen kentälle menoa, jotta saatais kierrokset vähän extempore showluonteisena toiselle tokoryhmälle vedetyn idarin jälkeen laskemaan.

Istumisella aloitettiin, tämä muuten hyvä, mutta mitä piilosta näin niin tassutti pari kertaa ja pää pyörähti välillä vähän kopin suunnalle. Aikaa reilut 2min ja palatessa oli varma, jesjes.
Seuraamispätkää ja kaukojakin tehtiin, seuruu ok, täykkäreihin semmonen erikoishuomio että ne alkaa olla hyviä ilman vihjettäkin. Kakeja siis ihan parin metrin päästä ja vahvisteltiin vaihtoja, eritoten s-i ja m-s, nämäkin ok.
Luoksetuloja piilonkierrolla, näistä pari seisomista ja useampi maahanmeno, jotka edelleen vähän hitaita mun silmään - heittopalkka suoraa koiralle. Seisomiset ok.

Muuten pohdittiinkin sitten Remun käyttäytymistä liikkeiden välissä, joka on aavistuksen haahuilevaa. Se ei ole lähdössä mihinkään eikä varsinaisesti haahuilekkaan, kunhan vain seisoskelee hetken ja on vähän lukossa, kunnes huomautan asiasta painokkaammin, jolloin on taas täysillä mukana. Mietittiin, että mä olen kuitenkin hieman painostava ohjaaja, joten jos se kerää liikkeiden aikana painetta ja pyrkii purkamaan sen niiden välissä. Saatiin aikaan myös jonkinlainen suuntaa antava toimintasuunnitelma, jolla pyritään vähän selvittämään onko kyse paineistumisesta vai mahdollisesti jostain muusta. Tämä siten, etten anna vastaavaan mahdollisuutta vaikka sitten kytkemällä koiran liikkeiden välissä ja komentamalla maahan (tekee meinaan myös sitä, ettei malta pysyä maassa mun keskustellessa jonkun kanssa vaan saattaa nousta ja morjenstaa ihmistä (ei ole juurikaan kiinnostunut muista koirista kentällä)) ja katsotaan miten se siihen reagoi. Toki pohdittiin monia muitakin vaihtoehtoja, mutta tuo tuli vahvimmin esille. Harkinnassa.. Ainiin, pitikin mainita, että Hanna nakitti mut vetämään 15.11 omat ryhmänsä, ootan sitä melkolailla koska siitäkin voi oppia taas lisää!